Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

Täältä löytyy minun omakirjoittamia hoitotarinoita omista hoitsuistani kuten Silposta <3 Juu tiedän nuo menee vähän hassusti... Ensimmäiset kolme tarinaa menee niin että voit lukea ne järjestyksessä ylhäältä alas kun taas tulevat tarinat voit lukea järjestyksessä alhaalta ylös!

Kiva joson lukijoita!

 

 Bella-One year
08.11.2011 17:44 | (C) Tiitu

Astuin sisään talliin ja vedin tuoksua sisääni. Olin nyt hoitanut Bellaa jo 14 kuukautta ja oltiin koettu paljonkin hevosen kanssa. Voitettiin viidet kisat ja sijoituttiin kolmissa sen lisäksi. Yhteensä olemme osallistuneet n. kymmenissä kisoissa. Eniten esteillä n. metrin luokissa. Kävelin kohti Bellan karsinaa josta se hörähti iloisesti. Avasin karsinan oven ja taputtelin Bellaa. Nappasin Bellan vaaleansinisen riimun ja narun ovesta ja pujotin riimun Bellan päähän. Talutin Bellan käytävään odottamaan kun hain sen kamat satulahuoneesta. Tänään minulla ei olisi paljoa aikaa sillä minulla oli kaverini synttärit. Omiani olin viettänyt n. kuukausi sitten 14. kertaa. Harjasin Bellan ja laitoin sille suitset. Kuolaimet se otti todella kiltisti. Laitoin Bellalle jännesuojat jalkaan ja nostin kypärän päähäni. Otin kiinni Bellan ohjista ja lähdin taluttamaan Bellaa ulos, joka käveli kuuliaisesti vieressäni korvat höröllä. Menin kentän viereen jossa kiipesin aidalle ja harppasin Bellan selkään. Päälläni minulla oli talviratsastushanskat, ruskalliset ratsastushousut, ruskea kypärä, sininen huppari, vetoketjulliset horzelta ostetut ratsastusjalkineet ja musta tuubihuivi. Sillä olihan syksy jo pitkällä. Oli marraskuu mutta lunta ei ollut vielä satanut. Oli kaunis syyspäivä. Lehdet putoilivat ja tuuli suhisi korvissa kun lähdin kävelemään vaahteroiden reunustamaa tallitietä kohti maastoja. Ratsastelin rauhallisesti käyntiä vielä käännyttyäni tallitieltä. Tiesin luokkalaisiani asuvan täälläpäin mutta en uskonut heidän asuvan näin lähellä tallia sillä erään talon ikkunassa näin erään luokkalaisen joka oli kirjaimellisesti idiootti! Vähän matkaa heiluttelin jalkojani hevosen selässä kunnes halasin Bellan kaulaa melkeinpä maaten siinä. Matkustin Bellan liikkeiden mukana enkä tajunnut ajasta tai muustakaan yhtikäs mitään. Kuuntelin tarkkaan ääniä ja kuulin ihan kuin polkupyörän ääntä. Ryhdistäydyin hevosen selässä ja katselin ympärilleni… Yhtäkkiä näin kun, no, luokkalaiseni, eräs poika, siis kaverini toisin sanoen pyöräili meitä kohti. Bella pysähtyi ja rupesi mulkoilemaan pyörää. Bella luimisti korvansa ja rupesi steppailemaan. Puhelin Bellalle rauhoittavasti ja silitin sen kaulaa. Bella rauhoittui. Tai no, ainakin hetkeksi. Poika hidasti onneksi kohdallamme mutta Bella vain hermostui hermostumistaan. Juttelin Bellalle niitä näitä, mutta tällä kertaa se ei rauhoittunutkaan. Bella rupesi taas steppailemaan ja hyppimään ylöspäin. Voi ei, ajattelin, kun Bellan kaviot tuntuivat nousevan aina vain korkeammalle. Hevonen jännitti lihaksensa ja nyt minusta tuntui että kannattaisi pitää kiinni. Bella rupesi nousemaan ylös. Kumarruin eteenpäin ottaen halaus otteen Bellan kaulasta. Bella laskeutui ja irrotin otteeni. Näin sivu silmällä kun vain vähän kauempana poika kaatoi pyöränsä ojaan ja lähti kävelemään meitä kohti. Bella katsoi häntä korvat hörössä.
”Sori. En arvannu et se vois säikähtää ja…” poika selitti mutta keskeytin sen vastaamalla:
”Ei se mitään. Tällästä sattuu melkein joka kerta kun kuljetaan tästä”
”Mut miten sä sit uskallat ku sit jos sä tiput tai silleen tai jäät sen alle tai jotain..?” Poika ihmetteli.
”Ääh tähän on tottunu jo” naureskelin. Poika katsoi vähän epäluuloisena kun Bella yritti tehdä tuttavuutta tämän kanssa.
”Ei se sua syö” sanoin ja hyppäsin alas vaikka maastossa ei saisikaan. Taputin Bellaa kaulalle ja näytin miten sen kanssa kannattaisi toimia. Siinä vierähti melkein vartti kunnes talutin Bellan kiven viereen ja loikkasin kyytiin.
”Okei mut me jatketaan matkaa” sanoin ja olin jo lähdössä, kun poika kysyi:
”Hei tota...? …Nii että kun…”
”Niin?” Kysyin.
”Nii että voisinks mä joskus tulla sinne teiän tallille sun seuraks ihan vaan?”
”Toki!” vastasin ja vilkutin vielä lopuksi.
Käännyimme metsäpolulle jonka reunoilla kasvoi ikivanhoja koivuja. Siirsi Bellan pehmeään raviin ja mukauduin sen liikkeisiin. Annoin Bellan ravata pitkin tietä rauhallisesti. Vastaan tuli alamäki ja siirsin Bellan käyntiin. Kävelimme ohi peltojen ja läpi metsien. Näimme niittyjä ja puroja. Nyt saavuimme todella, todella pitkälle suoralle, jonka olin aina laukannut. Siirsin vasenta pohjettani taaemma ja napautin oikealla, jolloin Bella siirtyi nopeaan, pehmeään laukkaan. Nojasin eteen ja pidin Bellan harjasta kiinni samalla kun pellot vilahtelivat ohitse, harja piiskasi kasvojani ja tuuli soi korvissani. Laukkasimme pitkän matkaa kunnes rupesin hidastamaan Bellan neliksi kiihtynyttä laukkaa. Hitaasti mutta varmasti Bella siirtyi hitaamman laukan ja ravin kautta käyntiin. Taputin Bellan kaulaa samalla kun käänsin sen ympäri. Kävelimme koko suoran ihaillen maisemia. Kuuntelin lintujen viserrystä ja puiden huminaa. Kaunista täällä ainakin oli. Se oli varmaa. Suoran jälkeen siirsin Bellan raviin ja ravasimme sen alamäen päälle joka oli tähän suuntaan ylämäki. siirsin Bellan käyntiin ja kävelimme rauhallisesti metsän siimeksessä. Päästyämme tielle ravasin vielä noin kilometrin kunnes kävelin loppu matkan. Saavuin tallitielle vaahteroiden katveeseen. Ratsastin tallin viereen ja loikkasin alas. Aikamoinen retki! Talutin Bellan talliin ja kiinnitin sen käytävään. Otin siltä suitset ja suojat pois ja vein ne satulahuoneeseen. Palasin käytävään ja aloin harjata Bellaa huolella. Harjasin Bellaa ainakin puolituntia sillä tiesin tamman nauttivan siitä. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan Bellaa sinisen loimensa kera kohti tarhaa. Suljin portin perässäni ja huusin heipat jonka jälkeen Bella käänsi siron päänsä minua kohti ja hörähti matalasti. Tosin vein Bellalle vielä ruuat ja laitoin lapun ilmoitustaululle, että en siivonnut sen karsinaa tänään, sillä minulla oli menoa. Hain tallihuoneesta reppuni ja muut tavarat ja varmistin vielä että Bellan tavarat ovat paikoillaan ja lähdin ulos tallista hilpein askelin.

 


 - (C) Tiitu | Kommentoi



 Ensimmäinen tarina~Silpo, uusi hoitsuni <3
21.10.2011 22:33 | (C) Tiitu

Olin pyöräilemässä ensimmäistä kertaa tallille katsomaan Silpoa, uutta hoitsuani! Pääsin tallille ja jätin pyöräni nojaamaan vasten tallin seinää. Lähdin kävelemään kohti tallia. Astuin sisälle ja olin törmätä iloiseen tallityttöön.
– Moi, sanoin.
– Moi, tyttö sanoi.
– Tota voisitko näyttää mulle Silpon karsinan?
– Toki! tyttö sanoi ja johdatti minut karsinan luo.
– Jos sinulla on kiire niin mene vain! hihkaisin ja tyttö lähti kävelemään ulos tallista kiitellen.
Kun tyttö oli kadonnut ulos tallista, vilkaisin karsinaan ja meinasin pyörtyä siihen paikkaan. Kiltit, isot, ruskeat silmät katsoivat minuun kääntyessäni.
Avasin karsinan oven ja astuin sisään. Hevonen nuuhki minut läpikotaisin. ojensin käteni ja rupesin ratsuttamaan Silpoa korvan takaa. Siitä se näköjään piti sillä se työnsi kaulaansa eteenpäin ja nosti ylähuultaan vähän. Naurahdin, ja lähdin karsinasta, laskin reppuni karsinan oven viereen, ja etsimään satula huonetta. Sen löydettyäni etsin sieltä Silpon harjat, suojat, satulan ja suitset ja lähdin takaisin Silpon luo. Perillä ollessani lastin harjat maahan ja avasin satula telineen johon tuikkasin suitset ja satulan. Suojat laskin harjapakin päälle. Laitoin Silpon kiinni karsinaan ja aloitin harjaamaan sitä. Harjasin sen järjestelmällisesti päästä päähän. Sen jälkeen laitoin sille suojat jalkoihin ja päästin sen hetkeksi vapaaksi karsinaansa.
Kävelin ulos tallista ja suunnistin kohti kenttää. Näin että siellä oli kaksi estettä noin 3-4 askeleen välillä sarjassa. Menin kentälle ja laskin niitä aika paljon, niin että ne olivat noin 40 sentin korkuisia.
Lompsin takaisin talliin ja avasin Silpon karsinan oven ja laitoin sen taas kiinni. Nostin Silpon mustan yleissatulan käsivarsilleni ja vippasin sen Silpon selkään. Kiristin satulavyön kummiltakin puolilta toisiin reikiin ja laitoin itselleni kypärän päähän. Päälläni minulla oli jo ennestään ruskeat, ruudulliset ratsastushousut, ratsauskenkäni ja minichapsit. Otin telineestä suitset käteeni ja suljin telineen. Silpolta otin riimut pois ja laitoin ohjat sen kaulalle ja rupesin hivuttamaan kuolaimia suuhun joka onnistui hyvin. Saatuani remmit ja muut kiinni, otin Silpon ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää.

Kentällä kapusin Silpon selkään, säädin jalustimet ja lähdin kävelemään uraa pitkin. Kävelin noin 10 minuuttia kunnes rupesin ravaamaan harjoitusravissa ympyröitä ja voltteja. Ravasin myös kevyessä ravissa että harjoitusravissa molempiin suuntiin samoja tehtäviä. Silpo tuntui kivalta allani. Se ei juossut alta eikä myöskään ollut laiska. Se taivutti kivasti päätään alas ja toimi takapäällään rehellisesti. Kun Silpo tuntui tarpeeksi hyvältä, nostin oikean laukan päädystä. Laukkasin kierroksen molempiin suuntiin niin, että tein päätyihin pääty-ympyrät. Silpo kulki hyvin ja tuntui pehmeältä, joten annoin sen kävellä pari kierrosta löysin ohjin.
Kun olin saanut kävelyni käveltyä, otin ohjat, nostin laukan ja suunnistin kohti pientä sarjaa. Vain askelta ennen ponnistusta huomasin että Silpo ponnistaisi kaukaa ja lähdin ajoissa hyppyyn mukaan. Laskin esteiden välissä askelia; neljä, kolme, kaksi, yksi ja hyppy. Silpo hyppäsi nämä todella hyvin. Hidastin Silpon käyntiin ja taputin sitä kaulalle. Ratsastin lähelle estettä ja loikkasin alas kun olin mennyt ”esteet” molempiin suuntiin pari kertaa täydellisesti. Maiskautin Silpolle joka käveli perässäni kuuliaisesti kun nostin esteet noin 70 sentin korkuisiksi. Kapusin takaisin selkään nostettuani esteet isommiksi. Lähdin kävelemään kohti uraa ja siellä nostin laukan. Silpo laukkasi nätisti eteenpäin ja käänsin sen sarjalle. Tunsin kuinka Silpo alkoi epäröidä ennen estettä joten napautin sitä kylkiin pohkeilla ja karjaisin sille juuri ennen ponnistus vaihetta:
– HYPPÄÄ! Ja niin Silpo hyppäsi! Laskin taas askeleet; neljä, kolme, kaksi, yksi ja loikka! Silpo oli mahtava hyppääjä!
Hyppäsin Silpolla vielä tuon molempiin suuntiin pari kolme kertaa. Kun Silpo meni kolmannen kerran siihen suuntaan hyvin, päätin, että on parempi lopettaa siihen.

Verryttelin Silpolla ravissa vielä kaiken maailman ympyröillä ja koulukiemuroilla. Ratsastelin loppu käynnit metsässä vielä päivän päätteeksi. Metsässä Silpo oli oikein mukava! Palailimme tallille, loikkasin alas selästä ja taputin Silpoa kaulalle. Mukavaa oli ollut! Talutin hevosen karsinaan ja riisuin siltä varusteet. Silpon harjattuani hoidin varusteet. Vein Silpon tarhaan ja heinät perässä. Siivosin Silpon karsinan huolellisesti. Kävelin talliin sisälle kottikärryjen kanssa vietyäni vielä siinä äsken olleet ulosteet lantalaan ja huomasin että tallin omistaja, elkkipelkki, oli tullut talliin.
– Hei! hän sanoi
– Mooi! vastasin iloisesti. Tulin juuri ratsastamasta Silpolla. ilmoitin.
– Kiva! Miltäs se tuntui? Elkkipelkki kyseli.
– Mukavaltahan tuo! Hypättiin seitsemääkymppiä, kerroin.
– No mutta hyvä että pidit, tuo vastasi.
Oli jo aika myöhä joten kävin hakemassa Silpon sisälle, sanoin sille heipat ja lähdin polkemaan kohti kotia kiireen kanssa, sillä minulla olisi paljon kerrottavaa äitille vielä tänään!
 


 - (C) Tiitu | Kommentoi



 Krista-Sabine & Tiitu-Silpo~Friends forever <3
21.10.2011 22:31 | (C) Tiitu

Tänään pääsin äidin kyydillä tallille, kun äiti meni töihin. Kävelin ripein askelin kohti tallia. Tallissa huomasin että Silpo olikin ulkona. Otin siis narun ja lähdin hakemaan pollea sisälle tarhasta. Kävellessäni hakemaan Silpoa, ajattelin, että mitä voisimme tänään tehdä. Loppujen lopuksi päädyin siihen että menisin maastoon. En jaksanut vääntää koulua, enkä viitsinyt hypätä kahta kertaa peräkkäin. Otin Silpon kiinni, avasin portin ja lähdin taluttamaan Silpoa talliin. Joku oli onnekseni siivonnut karsinat ennen kuin tulin tallille. Nyt minulle jäisi enemmän aikaa olla Silpon kanssa. Laitoin Silpon karsinaan ja hain kaikki varusteet. Otin satulan, suitset, suojat ja harjat. Kiinnitin Silpon karsinaan ja aloin harjata sitä rauhallisin vedoin. Harjasin Silpoa ainakin puolituntia niin että sen karva kiilsi! Nostin mustan satulan Silpon selkään ja kiristin vyötä. Otin suitset käteeni ja avasin ne ”paketista”. Laitoin kuolaimet Silpon kaulalle ja sujautin kuolaimet sen suuhun. Laitoin ensin turparemmit kiinni ja lopuksi laitoin vielä leukahihnan. Sujutin suojat Silpon jalkoihin ja vedin kypärän päähäni. Olin valmis! Laitoin kännykän taskuuni ja lähdin taluttamaan Silpoa pihalle. Tallin edessä laskin jalustimet ja kiristin vyötä. Sen tehtyäni nostin jalkani jalustimeen ja ponnistin maasta aika lujaa, jotta pääsisin varmasti aika ison hevosen selkään. Annoin Silpolle vähän pohjetta kunnes huomasin että unohdin raipan talliin. Se olisi hyvä olla mukana! Hyppäsin alas ja talutin Silpon takaisin tallin ja nappasin sinisen yleisraippani, ja lähdin takaisin ulos. Taas jälleen tehtyäni nostin jalkani jalustimeen ja ponnistin ylös. Nyt olin varma että voisin lähteä. Annoin Silpolle pohkeita ja se lähti kuuliaisesti liikkeelle.

Tallustelimme siinä rauhallisesti hiekkatietä pitkin. Tie kulki pellon reunassa, jonka toisella puolen oli joitakin vanhemman puoleisia maatiloja. Pääsimme metsän varjoon hetken kuluttua. Siellä ryhdistäydyin ja otin vähän tiukempaa ohjaa. Maiskautin Silpolle joka lähti raviin ja minä kevensin mukana. Tämä oli ihanaa. Ravasimme hetken sitä tietä, kunnes näin kyltin jossa luki: Sillalle. Se oli vanha, ja varmaankin jonkun itse tekemä. Siellä oli kai joki. Hidastin Silpon käyntiin ja käännyin vasemmalle, leveähkölle polulle. Tai oikeastaan se oli pieni tie. Lähdin ravaamaan sitä eteenpäin. Ravailin vanhojen lehmusten katveessa reipasta ravia eteenpäin siihen asti kunnes tuli alamäki, jolloin tietenkin hidastin käyntiin ja nojasin taakse. Annoin Silpon kävellä hetken aikaa hiukan löysemmällä ohjalla. Kunnes edessämme jatkui taas tasaista. Otin ohjat ja koetin saada Silpon raviin mutta se jähmettyikin paikalle.
– Mikä on? kysyin. Mutta Silpo vain tuijotti pienempää polkua oikealla puolellamme. Yhtäkkiä Silpo hyppäsi pystyyn. Nojasin eteen ja sidoin käteni sen kaulan ympärille. Silpo tömpsähti alas maahan ja hirnahti iloisesti. Olinko väärässä vai kuulinko tiheitä raviaskelten ääniä jotka lähestyivät meitä? Olin oikeassa. Hetken päästä puiden katveesta ilmestyi toden näköisesti jokin Haflingerin kokoinen, jonka roduksi epäilen ratsuponia, ruunikonkirjava poni, jonka selässä istui noin minun ikäinen tyttö, joka hidasti poniaan tullessaan lähemmäksi.
– Hei! Anteeksi kauheasti. Näin kuinka hevosesi hyppäsi pystyyn, Tyttö sanoi.
- Ei se mitään. Minun nimeni on Tiitu. Entä sinun? kysyin.
– Minä olen Krista ja asun tässä polun päästä vasemmalle vähän matkaa ja siinä on maatila. Meillä on 3 ponia ja 2 hevosta. Ja tämä on Sabine, tyttö sanoi ja taputti poniaan, ja kysyi vielä:
– Oletko uusi täällä?
– Olen, vastasin, ja Tämä on Silpo joka asustaa Elkkipelkin tallilla. Olen käynyt siellä vasta kaksi kertaa.
– No sehän on kiva, tyttö vastasi.
– Haluaisitko tulla kanssani sillalle? Ajattelin nimittäin käydä katsomassa meneekö sieltä mitään lenkkiä.
– Tietysti haluan! tyttö huudahti. Lähdimme kävelemään kohti siltaa. Juttelimme siinä niitä näitä ja Krista kertoi että parin mutkan takana on hyvä laukkamäki ja kysyi että voisimmeko laukata sen. Vastasin tietysti kyllä! Mäki tuli esiin ja Krista huudahti:
– Laukataan! Ja nostimme laukan. Laukkasimme hurjaa vauhtia loivaa ylämäkeä pitkin. Nousin kevyeeseenistuntaan ja otin Silpon harjasta kiinni lujasti. Mäen loppupäässä otin vähän ohjasta ja sanoin prrr. Kun vauhti oli hitaampi jo istuin alas ja hidastin ravin kautta käyntiin. Ja samoin teki Krista. Mäen päältä avautui upea näkymä joelle ja aivan uskomattoman upealle sillalle! Silta oli kuin meidän puutarhassa pienen ojan ylittävä kaari silta mutta ainakin kymmenen kertaa isompi! Ratsastimme sillan yli ja menimme aivan rantaan. Annoimme hevosten juoda rauhallisesti virtaavasta joesta janoonsa. Kun Silpo ja Sabine olivat juoneet, Jatkoimme matkaa hetken joen viertä vasemmalle jutellen, kunnes käännyimme oikealle. Krista kertoi että kohta olisi mahtava laukkasuora. Niinpä päätimme laukata sen. Suora tuli eteen ja nostimme laukan. Aluksi laukka oli vielä rauhallista mutta alle puolenväli Krista huusi:
– Mennään kovaa! Ja niin me menimme kovaa. Laukkasimme taas kuin tuulispäät eteenpäin kiinni hevostemme harjoissa. Hidastimme kuitenkin ja aloimme ravailla. Tie kääntyi aika jyrkästi oikealle ja pian päädyimmekin sillalle. Ravasimme yli sillan ja pienen ylämäen kunnes tuli ensimmäinen laukkamäki vastaan. Menimme sen käynnissä. Olihan se sentään alamäki. Päästyämme alas ravasimme taas. Juttelimme koko matkan kunnes saavuimme kohtaan mistä Kristan piti kääntyä kotiin. Vaihdoimme numerot ja sovimme että otetaan jokin kerta uudelleen. Katsoin vielä kun Sabine ja Krista hävisivät metsän siimekseen. Annoin Silpolle pohkeet ja lähdimme ravaamaan kohti kotia. Aurinko paistoi ja linnut visersivät puissa. Osat lehdistä putoilivat jo maahan. Päästyäni tielle käänsin Silpon kotiin ja annoin sen kävellä löysemmällä ohjalla. Kävelimme loppumatkan ja käännyimme tallin pihaan.
Hyppäsin alas selästä ja halasin Silpon kaulaa.
– Olet mahtavin hevonen jonka olen koskaan nähnyt! sanoin sille, ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Otin matkalta Silpon riimun ja vein sen Pesuboksiin. Siellä käänsin sen ja laitoin kiinni. Otin Silpolta varusteet pois ja pesin sen oikein kunnolla, sillä Silpo oli aivan hiestä märkä. Vei sen hetkeksi karsinaansa kuivamaan ja hoidin sen varusteet pois. Kaiken tehtyäni heitin Silpon päälle ulkoilu loimen ja vein sen tarhaan. Perässä vein sille kunnon annoksen heiniä! Taputin vielä hevosta ja kaivoin sille repustani pari porkkanaa. Ne se oli ansainnut! Sen tehtyäni soitin äitille, että voisi tulla jo hakemaan. Putsasin Silpon harjat sen 15 minuutin aikana ennen kuin äiti tuli. Otin reppuni ja juoksin autolle. Hyppäsin kyytiin ja matka alkoi. Matkan aikana kerroin äitille mitä kaikkea olimme tänään kokeneet. Kun olin kertonut kaiken, äiti vain sanoi että hyvä kun saan täältäkin kavereita. Varsinkin sellaisia jotka voivat ratsastaa kanssani!


 - (C) Tiitu | Kommentoi



 Miun hoitsu Silpo <3
21.10.2011 22:29 | (C) Tiitu

Pyöräilin tallille innoissani katsomaan taas Silpoa. Jonkin aikaa pyöräiltyäni pääsin tallille ja laitoin pyörän nojaamaan vasten tallin seinää. Talli oli punainen. Katselin tarhoissaan olevia hevosia hetken aikaa, kunnes syöksähdin talliin. Kävelin tallin takaosassa olevaa Silpon karsinaa ja nappasin ovesta riimut ja narun. Kävelin pitkin ja ripein askelin kauemmas tallista kohti Silpon tarhaa. Tarhalle päästyäni avasin tarhan alemman langan, kumarruin sisään ja jätin alalangan roikkumaan ylälankaan.
- Silpoo… tuus tänne! hihkaisin, ja Silpo pyrähti lennokkaaseen raviin minua kohti. Yhtäkkiä Silpo teki äkkipysäyksen noin kymmenen metrin päähän minusta ja katsoi minuun ihanin, isoin, ruskein silmin, hirnahti iloisesti ja hyppeli luokseni. Pujotin Silpolle riimun päähän ja liksautin narun kiinni riimuun. Avasin toisella kädellä portin ja toisella käänsin Silpon ulkopuolelle tarhaa. Harppasin itse perässä ja suljin portin. Taputin Silpoa kaulalle, koska se oli totellut todella hyvin!
Talutin Silpon talliin ja päästin karsinaan. Laitoin riimun ja narun oveen roikkumaan ja lähdin kohti satulahuonetta.
Satulahuoneesta otin Silpon harjat, satulan, suitset, martingnaalit ja suojat ja kannoin ne Silpon karsinan läheisyyteen odottamaan. Avasin karsinan oven, sujautin riimut Silpolle, talutin heposen käytävään ja kliksautin narut kiinni molemmilta puolilta. Avasin sinertävän harjapakin ja otin sieltä kumisuan. Aloitin harjaamisen.
Kun olin harjannut Silpon perusteellisesti niin, että sen karva oikein kiilsi, otin satulan telineestä ja heivasin sen Silpon ihanaan harmaankimoon selkään. Silpo seisoi rauhallisesti kun kiristin vyötä, pujotin martingnaalin ja kiinnitin sen panssarivyöhön. Avasin suitset paketista ja laitoin ohjat kaulalle. Pujotin kuolaimet suuhun ongelmitta ja laitoin muut remmit kiinni saatuani niskahihnan oikealle paikalleen. Pujotin myös ohjat martingnaalin renkaista. Nappasin maasta hanskat, kypärän ja raipan, otin kiinni Silpon ohjista ja lähdin taluttamaan Silpoa kohti maneesia.

Maneesissa oli onneksi jo kolme estettä. Yksi okseri suoralla uralla, jota ennen tulee pysty n. 3 askelta ennen okseria, vinolla oli vielä linjalla yksi okseri. Esteet olivatkin juuri sopivan kokoisia, sillä ne kaikki olivat n. 50 cm. Talutin Silpon maneesin reunalle jossa oli penkki. Laskin jalustimet ja loikkasin penkille. Nostin jalan jalustimeen ja ponnistin penkiltä selkään, ja annoin Silpolle luvan lähteä liikkeelle. Kävelimme löysin ohjin monen monta kierrosta. Ehkäpä kymmenen minuutin kuluttua aloin ottaa ohjia tuntumalle.
Rupesin ravaamaan oven puoleisesta päädystä ja tein ison pääty-ympyrän. Jatkoin ravia toiseen päätyyn ja tein sinnekin ison pääty-ympyrän jonka jälkeen hidastin käyntiin. Rupesin kokoamaan enemmän Silpoa pitkänsivun alussa, ja siirsin sisäpohjetta taaemma, napautin pohkeella, pidätin, napautin, pidätin. Tein siis pohkeenväistöä sillä pitkällä sivulla ja ravailin ne loput ja ympyrät. Rupesin myös tekemään pysähdyksiä ravipätkillä. Tein tätä molempiin suuntiin kunnes Silpo tuntui rennolta, taipui hyvin ja liikkui rehellisesti. Lopetin pohkeen väistön jonka tilalle otin käyntiä. Käynnin jälkeen siitä mistä ensin olin siirtynyt raviin, nostinkin laukan ja laukkasin pari ympyrää, siirryin raviin ja toiseen päätyyn ravista nosto ja ympyrä. Uudelleen ja uudelleen jatkoin tuota tehtävää molempiin suuntiin. Tätä laukkaa tehtyäni siirryin käyntiin ja annoin Silpolle löysät ohjat. Kävelin välikäynnit.
Nostin laukan ei oven puoleisesta päädystä ja tein ympyrän, jotta saisin laukan pyörimään kunnolla ennen estettä. Maiskutin laukan tahtiin ja käänsin Silpon esteelle. Silpo lähti suorastaan imemään kohti estettä ja tein puolipidätteitä. kolme, kaksi, yksi loikka! Ylitimme pienen sarjan samalla, kun katseeni seurasi tietä kohti seuraavaa estettä. Laukkasin tasaisesti kohti seuraavaa estettä vinolla linjalla esteistunnassa kun Silpo yhtäkkiä syöksähti keskelle kenttää pukkilaukassa ja mätkähdin maahan. Hätääntynyt Krista juoksi maneesiin ja puhui kovalla äänellä otettuaan Silpon kiinni juuri, kun se oli karkaamassa:
– Eikai sinuun sattunut??
– Ei sattunut. Onhan Silpo kunnossa? Kysyin.
– On se, Krista sanoi ja talutti Silpon luokseni.
Nousin ylös ja mutisin jotain kiitoksen tapaista.
– Näin kun putosit juuri kun olin tulossa.
– Silpo varmaankin säikähti jotakin, hymyilin ja hyppäsin takaisin selkään putsattuani vähän selkääni ja kypärääni.
– Jos käy, niin jään katsomaan, Krista sanoi.
– Käyhän se, sanoin ja annoin Silpolle luvan liikkua. Käänsin Silpon sarjan takaa uralle ja nostin laukan ja suuntasin kohti vinoa linjaa. Hyppelin siinä vähän aikaa molempiin suuntiin tätä ja sitten pyysin Kristaa nostamaan sinivalkopuomisen ensimmäisen pystyn noin 70 cm ja mustavalkoisen okserin 80 cm, joka oli pystyn jälkeen sarjassa ja vihreän sävyisen okserin noin 90 cm, joka oli vinolla linjalla. Kun Krista sai esteet nostettua, hyppäsin tätä samalla kaavalla kuin äskeistä. Olin hypellyt siis tätä nyt vähän aikaa ja pyysin taas Kristaa muuttamaan esteitä siten, että okserit pystyisi tulemaan toisesta suunnasta ja aloitin niiden tulemisen.
Nostin laukan ja suunnistin pitkänsivun alusta oikeaan vinon linjan vihreälle okserille. Ajattelin mielessäni kaikkea mitä nyt tulisi tehdä. Kontrolloi, pidätä ja ratsasta eteen, kantapäät alhaalla, ratsasta loppuun asti istuen, kevyt istunta, vaihda pohkeiden paikat vaihtaaksesi laukka, paino vasemmalle, johtava ohja ja niin suorastaan lensimme tämän mahtavan harmaankimon ihanan hoitohevoseni kanssa yli esteen! Ja onnistuimme täydellisesti laukan vaihdossa! jatkoin rytmikästä laukkaa karteen läpi seuraten katseellani teitä. Sitten sama litania! Ja taas lensimme yli esteen! Alastulossa jalkani lähti jalustimesta, ja kuulin huudon:
– Varo! Tuon äänen tunnistin. Se oli Krista. Aluksi säikähdin, sillä ennen kuin lähdin niin sanotulle radalleni, Krista oli varoittanut pystyn olevan 140 cm! Kauhistuin. keräsin kaiken rohkeuteni ja heitin toisenkin jalustimen pois maiskutin ja napautin lujaa pohkeet Silpon kylkiin ja samassa karjaisin:
– Jap! Ja Silpo lensi yli esteen samalla jalkojeni kietoutuessa yhä tiukemmin Silpon kylkiin ja nojatessani eteen samalla kun pidin lujaa kiinni kädet kiedottuina hevosen kaulan ympärille. Laskeuduimme ja laukkasimme päätyyn jossa pysäytin Silpon ja kietouduin sen kaulaan kehuen ja taputellen ihanaa hoitsuani.
– Me teimme sen Silpo! Olet paras! Nousin ylös ja laitoin jalustimet jalkoihini ja katsoin hymyillen Kristaa joka hänkin hymyili kauhistuksen, onnellisuuden ja ällistynein kasvoin. Annoin Silpon kävellä hetkisen kunnes menin radan vielä pari kertaa niin että siitä jäisi meille molemmille hyvä mielikuva. Loppu verryttelyksi kävisimme saattamassa Kristan kotiin joka oli tullut pyörällä.
Saavuimme tallin pihaan löysin ohjin. Kehuin Silpoa oikein kovasti! Hyppäsin alas ratsailta ja olin törmätä Elkkipelkkiin.
– Mooi! Sanoin
– Moikka! Hän vastasi, Teillä taisi olla aikamoiset treenit tänään? hän kysyi.
– Olihan nuo aikamoiset, naurahdin.
– Kuulin Ronskulta. Hän oli ollut katsomassa. Aika huimaa.
– Jep. Ensiksi Silpo säikähti, tipuin ja sitten vielä se hyppy! Silpo on kyllä mahtava hevonen!
– Kiva että pidät! Elkkipelkki iloitsi ja hävisi toimistoon.
Talutin Silpon karsinaan jossa käänsin sen ja talutin käytävään. Laitoin sille riimut kaulalle ja otin varusteet pois. Laitoin riimut Silpolle kunnolla päähän ja vein sen pesuboksiin jossa pesin Silpon, koska se oli aivan hikinen. Vedin Silpon kropan vielä hikiviilalla jotta ylimääräiset vedet valuisivat pois.
Vein Silpon karsinaansa ja otin sen tavarat joita lähdin kuskaamaan kohti satulahuonetta. Pesin Silpon suitset ja satulan huolellisesti ja laitoin ne siististi paikoilleen, samoin kuin pakin ja suojatkin. Otin Silpon loimen sille tarkoitetusta paikasta ja kävin heittämässä sen Silpon karsinan läheisyyteen. Avasin karsinan liukuoven ja kiinnitin Silpon käytävään. Heitin ruudullisen loimen hoitsuni selkään ja kiinnitin soljet. Nappasin ovesta riimunnarun jonka kliksautin Silpon riimuun, avasin käytävän narut ja lähdin viemään Silpoa tarhaan. Taputin vielä minulle jo nyt rakasta hoitsuani kaulalle ja päästin sen iloisesti kirmailemaan isonkokoiseen tarhaan.
Kävelin talliin josta hain kottikärryihin Silpon heinät, kottareiden kulmaan laitoin myös pienen sangon johon kaadoin kauraa oikean määrän. Lisäsin sekaan vielä pari porkkanaa ja tuomani todella ison omenan. Lähdin kärräämään kottareita kohti tarhaa jonne vein ruoat ja kehuin Vielä Silpoa.
Vein kärryt takaisin ja laitoin ilmoitustaululle lapun, etten ehtisi siivota Silpon karsinaa, koska olimme lähdössä synttäreille perheeni kanssa. Kävelin ulos tallista ja otin pyöräni seinän vierestä, hyppäsin kyytiin ja lähdin polkemaan kohti kotia ajatellen, että Silpo oli maailman ihanin hoitsu.
 


 - (C) Tiitu | Kommentoi


©2019 Kalliomäen Ratsutila - suntuubi.com