Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
262728293012
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

RSS

Täältä löytyy minun omakirjoittamia hoitotarinoita omista hoitsuistani kuten Silposta <3 Juu tiedän nuo menee vähän hassusti... Ensimmäiset kolme tarinaa menee niin että voit lukea ne järjestyksessä ylhäältä alas kun taas tulevat tarinat voit lukea järjestyksessä alhaalta ylös!

Kiva joson lukijoita!

 

 Krista-Sabine & Tiitu-Silpo~Friends forever <3
21.10.2011 22:31 | (C) Tiitu

Tänään pääsin äidin kyydillä tallille, kun äiti meni töihin. Kävelin ripein askelin kohti tallia. Tallissa huomasin että Silpo olikin ulkona. Otin siis narun ja lähdin hakemaan pollea sisälle tarhasta. Kävellessäni hakemaan Silpoa, ajattelin, että mitä voisimme tänään tehdä. Loppujen lopuksi päädyin siihen että menisin maastoon. En jaksanut vääntää koulua, enkä viitsinyt hypätä kahta kertaa peräkkäin. Otin Silpon kiinni, avasin portin ja lähdin taluttamaan Silpoa talliin. Joku oli onnekseni siivonnut karsinat ennen kuin tulin tallille. Nyt minulle jäisi enemmän aikaa olla Silpon kanssa. Laitoin Silpon karsinaan ja hain kaikki varusteet. Otin satulan, suitset, suojat ja harjat. Kiinnitin Silpon karsinaan ja aloin harjata sitä rauhallisin vedoin. Harjasin Silpoa ainakin puolituntia niin että sen karva kiilsi! Nostin mustan satulan Silpon selkään ja kiristin vyötä. Otin suitset käteeni ja avasin ne ”paketista”. Laitoin kuolaimet Silpon kaulalle ja sujautin kuolaimet sen suuhun. Laitoin ensin turparemmit kiinni ja lopuksi laitoin vielä leukahihnan. Sujutin suojat Silpon jalkoihin ja vedin kypärän päähäni. Olin valmis! Laitoin kännykän taskuuni ja lähdin taluttamaan Silpoa pihalle. Tallin edessä laskin jalustimet ja kiristin vyötä. Sen tehtyäni nostin jalkani jalustimeen ja ponnistin maasta aika lujaa, jotta pääsisin varmasti aika ison hevosen selkään. Annoin Silpolle vähän pohjetta kunnes huomasin että unohdin raipan talliin. Se olisi hyvä olla mukana! Hyppäsin alas ja talutin Silpon takaisin tallin ja nappasin sinisen yleisraippani, ja lähdin takaisin ulos. Taas jälleen tehtyäni nostin jalkani jalustimeen ja ponnistin ylös. Nyt olin varma että voisin lähteä. Annoin Silpolle pohkeita ja se lähti kuuliaisesti liikkeelle.

Tallustelimme siinä rauhallisesti hiekkatietä pitkin. Tie kulki pellon reunassa, jonka toisella puolen oli joitakin vanhemman puoleisia maatiloja. Pääsimme metsän varjoon hetken kuluttua. Siellä ryhdistäydyin ja otin vähän tiukempaa ohjaa. Maiskautin Silpolle joka lähti raviin ja minä kevensin mukana. Tämä oli ihanaa. Ravasimme hetken sitä tietä, kunnes näin kyltin jossa luki: Sillalle. Se oli vanha, ja varmaankin jonkun itse tekemä. Siellä oli kai joki. Hidastin Silpon käyntiin ja käännyin vasemmalle, leveähkölle polulle. Tai oikeastaan se oli pieni tie. Lähdin ravaamaan sitä eteenpäin. Ravailin vanhojen lehmusten katveessa reipasta ravia eteenpäin siihen asti kunnes tuli alamäki, jolloin tietenkin hidastin käyntiin ja nojasin taakse. Annoin Silpon kävellä hetken aikaa hiukan löysemmällä ohjalla. Kunnes edessämme jatkui taas tasaista. Otin ohjat ja koetin saada Silpon raviin mutta se jähmettyikin paikalle.
– Mikä on? kysyin. Mutta Silpo vain tuijotti pienempää polkua oikealla puolellamme. Yhtäkkiä Silpo hyppäsi pystyyn. Nojasin eteen ja sidoin käteni sen kaulan ympärille. Silpo tömpsähti alas maahan ja hirnahti iloisesti. Olinko väärässä vai kuulinko tiheitä raviaskelten ääniä jotka lähestyivät meitä? Olin oikeassa. Hetken päästä puiden katveesta ilmestyi toden näköisesti jokin Haflingerin kokoinen, jonka roduksi epäilen ratsuponia, ruunikonkirjava poni, jonka selässä istui noin minun ikäinen tyttö, joka hidasti poniaan tullessaan lähemmäksi.
– Hei! Anteeksi kauheasti. Näin kuinka hevosesi hyppäsi pystyyn, Tyttö sanoi.
- Ei se mitään. Minun nimeni on Tiitu. Entä sinun? kysyin.
– Minä olen Krista ja asun tässä polun päästä vasemmalle vähän matkaa ja siinä on maatila. Meillä on 3 ponia ja 2 hevosta. Ja tämä on Sabine, tyttö sanoi ja taputti poniaan, ja kysyi vielä:
– Oletko uusi täällä?
– Olen, vastasin, ja Tämä on Silpo joka asustaa Elkkipelkin tallilla. Olen käynyt siellä vasta kaksi kertaa.
– No sehän on kiva, tyttö vastasi.
– Haluaisitko tulla kanssani sillalle? Ajattelin nimittäin käydä katsomassa meneekö sieltä mitään lenkkiä.
– Tietysti haluan! tyttö huudahti. Lähdimme kävelemään kohti siltaa. Juttelimme siinä niitä näitä ja Krista kertoi että parin mutkan takana on hyvä laukkamäki ja kysyi että voisimmeko laukata sen. Vastasin tietysti kyllä! Mäki tuli esiin ja Krista huudahti:
– Laukataan! Ja nostimme laukan. Laukkasimme hurjaa vauhtia loivaa ylämäkeä pitkin. Nousin kevyeeseenistuntaan ja otin Silpon harjasta kiinni lujasti. Mäen loppupäässä otin vähän ohjasta ja sanoin prrr. Kun vauhti oli hitaampi jo istuin alas ja hidastin ravin kautta käyntiin. Ja samoin teki Krista. Mäen päältä avautui upea näkymä joelle ja aivan uskomattoman upealle sillalle! Silta oli kuin meidän puutarhassa pienen ojan ylittävä kaari silta mutta ainakin kymmenen kertaa isompi! Ratsastimme sillan yli ja menimme aivan rantaan. Annoimme hevosten juoda rauhallisesti virtaavasta joesta janoonsa. Kun Silpo ja Sabine olivat juoneet, Jatkoimme matkaa hetken joen viertä vasemmalle jutellen, kunnes käännyimme oikealle. Krista kertoi että kohta olisi mahtava laukkasuora. Niinpä päätimme laukata sen. Suora tuli eteen ja nostimme laukan. Aluksi laukka oli vielä rauhallista mutta alle puolenväli Krista huusi:
– Mennään kovaa! Ja niin me menimme kovaa. Laukkasimme taas kuin tuulispäät eteenpäin kiinni hevostemme harjoissa. Hidastimme kuitenkin ja aloimme ravailla. Tie kääntyi aika jyrkästi oikealle ja pian päädyimmekin sillalle. Ravasimme yli sillan ja pienen ylämäen kunnes tuli ensimmäinen laukkamäki vastaan. Menimme sen käynnissä. Olihan se sentään alamäki. Päästyämme alas ravasimme taas. Juttelimme koko matkan kunnes saavuimme kohtaan mistä Kristan piti kääntyä kotiin. Vaihdoimme numerot ja sovimme että otetaan jokin kerta uudelleen. Katsoin vielä kun Sabine ja Krista hävisivät metsän siimekseen. Annoin Silpolle pohkeet ja lähdimme ravaamaan kohti kotia. Aurinko paistoi ja linnut visersivät puissa. Osat lehdistä putoilivat jo maahan. Päästyäni tielle käänsin Silpon kotiin ja annoin sen kävellä löysemmällä ohjalla. Kävelimme loppumatkan ja käännyimme tallin pihaan.
Hyppäsin alas selästä ja halasin Silpon kaulaa.
– Olet mahtavin hevonen jonka olen koskaan nähnyt! sanoin sille, ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Otin matkalta Silpon riimun ja vein sen Pesuboksiin. Siellä käänsin sen ja laitoin kiinni. Otin Silpolta varusteet pois ja pesin sen oikein kunnolla, sillä Silpo oli aivan hiestä märkä. Vei sen hetkeksi karsinaansa kuivamaan ja hoidin sen varusteet pois. Kaiken tehtyäni heitin Silpon päälle ulkoilu loimen ja vein sen tarhaan. Perässä vein sille kunnon annoksen heiniä! Taputin vielä hevosta ja kaivoin sille repustani pari porkkanaa. Ne se oli ansainnut! Sen tehtyäni soitin äitille, että voisi tulla jo hakemaan. Putsasin Silpon harjat sen 15 minuutin aikana ennen kuin äiti tuli. Otin reppuni ja juoksin autolle. Hyppäsin kyytiin ja matka alkoi. Matkan aikana kerroin äitille mitä kaikkea olimme tänään kokeneet. Kun olin kertonut kaiken, äiti vain sanoi että hyvä kun saan täältäkin kavereita. Varsinkin sellaisia jotka voivat ratsastaa kanssani!


 - (C) Tiitu


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on yksi plus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2020 Kalliomäen Ratsutila - suntuubi.com