Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
31123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
2829301234

RSS

Täältä löytyy minun omakirjoittamia hoitotarinoita omista hoitsuistani kuten Silposta <3 Juu tiedän nuo menee vähän hassusti... Ensimmäiset kolme tarinaa menee niin että voit lukea ne järjestyksessä ylhäältä alas kun taas tulevat tarinat voit lukea järjestyksessä alhaalta ylös!

Kiva joson lukijoita!

 

 Bella-One year
08.11.2011 17:44 | (C) Tiitu

Astuin sisään talliin ja vedin tuoksua sisääni. Olin nyt hoitanut Bellaa jo 14 kuukautta ja oltiin koettu paljonkin hevosen kanssa. Voitettiin viidet kisat ja sijoituttiin kolmissa sen lisäksi. Yhteensä olemme osallistuneet n. kymmenissä kisoissa. Eniten esteillä n. metrin luokissa. Kävelin kohti Bellan karsinaa josta se hörähti iloisesti. Avasin karsinan oven ja taputtelin Bellaa. Nappasin Bellan vaaleansinisen riimun ja narun ovesta ja pujotin riimun Bellan päähän. Talutin Bellan käytävään odottamaan kun hain sen kamat satulahuoneesta. Tänään minulla ei olisi paljoa aikaa sillä minulla oli kaverini synttärit. Omiani olin viettänyt n. kuukausi sitten 14. kertaa. Harjasin Bellan ja laitoin sille suitset. Kuolaimet se otti todella kiltisti. Laitoin Bellalle jännesuojat jalkaan ja nostin kypärän päähäni. Otin kiinni Bellan ohjista ja lähdin taluttamaan Bellaa ulos, joka käveli kuuliaisesti vieressäni korvat höröllä. Menin kentän viereen jossa kiipesin aidalle ja harppasin Bellan selkään. Päälläni minulla oli talviratsastushanskat, ruskalliset ratsastushousut, ruskea kypärä, sininen huppari, vetoketjulliset horzelta ostetut ratsastusjalkineet ja musta tuubihuivi. Sillä olihan syksy jo pitkällä. Oli marraskuu mutta lunta ei ollut vielä satanut. Oli kaunis syyspäivä. Lehdet putoilivat ja tuuli suhisi korvissa kun lähdin kävelemään vaahteroiden reunustamaa tallitietä kohti maastoja. Ratsastelin rauhallisesti käyntiä vielä käännyttyäni tallitieltä. Tiesin luokkalaisiani asuvan täälläpäin mutta en uskonut heidän asuvan näin lähellä tallia sillä erään talon ikkunassa näin erään luokkalaisen joka oli kirjaimellisesti idiootti! Vähän matkaa heiluttelin jalkojani hevosen selässä kunnes halasin Bellan kaulaa melkeinpä maaten siinä. Matkustin Bellan liikkeiden mukana enkä tajunnut ajasta tai muustakaan yhtikäs mitään. Kuuntelin tarkkaan ääniä ja kuulin ihan kuin polkupyörän ääntä. Ryhdistäydyin hevosen selässä ja katselin ympärilleni… Yhtäkkiä näin kun, no, luokkalaiseni, eräs poika, siis kaverini toisin sanoen pyöräili meitä kohti. Bella pysähtyi ja rupesi mulkoilemaan pyörää. Bella luimisti korvansa ja rupesi steppailemaan. Puhelin Bellalle rauhoittavasti ja silitin sen kaulaa. Bella rauhoittui. Tai no, ainakin hetkeksi. Poika hidasti onneksi kohdallamme mutta Bella vain hermostui hermostumistaan. Juttelin Bellalle niitä näitä, mutta tällä kertaa se ei rauhoittunutkaan. Bella rupesi taas steppailemaan ja hyppimään ylöspäin. Voi ei, ajattelin, kun Bellan kaviot tuntuivat nousevan aina vain korkeammalle. Hevonen jännitti lihaksensa ja nyt minusta tuntui että kannattaisi pitää kiinni. Bella rupesi nousemaan ylös. Kumarruin eteenpäin ottaen halaus otteen Bellan kaulasta. Bella laskeutui ja irrotin otteeni. Näin sivu silmällä kun vain vähän kauempana poika kaatoi pyöränsä ojaan ja lähti kävelemään meitä kohti. Bella katsoi häntä korvat hörössä.
”Sori. En arvannu et se vois säikähtää ja…” poika selitti mutta keskeytin sen vastaamalla:
”Ei se mitään. Tällästä sattuu melkein joka kerta kun kuljetaan tästä”
”Mut miten sä sit uskallat ku sit jos sä tiput tai silleen tai jäät sen alle tai jotain..?” Poika ihmetteli.
”Ääh tähän on tottunu jo” naureskelin. Poika katsoi vähän epäluuloisena kun Bella yritti tehdä tuttavuutta tämän kanssa.
”Ei se sua syö” sanoin ja hyppäsin alas vaikka maastossa ei saisikaan. Taputin Bellaa kaulalle ja näytin miten sen kanssa kannattaisi toimia. Siinä vierähti melkein vartti kunnes talutin Bellan kiven viereen ja loikkasin kyytiin.
”Okei mut me jatketaan matkaa” sanoin ja olin jo lähdössä, kun poika kysyi:
”Hei tota...? …Nii että kun…”
”Niin?” Kysyin.
”Nii että voisinks mä joskus tulla sinne teiän tallille sun seuraks ihan vaan?”
”Toki!” vastasin ja vilkutin vielä lopuksi.
Käännyimme metsäpolulle jonka reunoilla kasvoi ikivanhoja koivuja. Siirsi Bellan pehmeään raviin ja mukauduin sen liikkeisiin. Annoin Bellan ravata pitkin tietä rauhallisesti. Vastaan tuli alamäki ja siirsin Bellan käyntiin. Kävelimme ohi peltojen ja läpi metsien. Näimme niittyjä ja puroja. Nyt saavuimme todella, todella pitkälle suoralle, jonka olin aina laukannut. Siirsin vasenta pohjettani taaemma ja napautin oikealla, jolloin Bella siirtyi nopeaan, pehmeään laukkaan. Nojasin eteen ja pidin Bellan harjasta kiinni samalla kun pellot vilahtelivat ohitse, harja piiskasi kasvojani ja tuuli soi korvissani. Laukkasimme pitkän matkaa kunnes rupesin hidastamaan Bellan neliksi kiihtynyttä laukkaa. Hitaasti mutta varmasti Bella siirtyi hitaamman laukan ja ravin kautta käyntiin. Taputin Bellan kaulaa samalla kun käänsin sen ympäri. Kävelimme koko suoran ihaillen maisemia. Kuuntelin lintujen viserrystä ja puiden huminaa. Kaunista täällä ainakin oli. Se oli varmaa. Suoran jälkeen siirsin Bellan raviin ja ravasimme sen alamäen päälle joka oli tähän suuntaan ylämäki. siirsin Bellan käyntiin ja kävelimme rauhallisesti metsän siimeksessä. Päästyämme tielle ravasin vielä noin kilometrin kunnes kävelin loppu matkan. Saavuin tallitielle vaahteroiden katveeseen. Ratsastin tallin viereen ja loikkasin alas. Aikamoinen retki! Talutin Bellan talliin ja kiinnitin sen käytävään. Otin siltä suitset ja suojat pois ja vein ne satulahuoneeseen. Palasin käytävään ja aloin harjata Bellaa huolella. Harjasin Bellaa ainakin puolituntia sillä tiesin tamman nauttivan siitä. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan Bellaa sinisen loimensa kera kohti tarhaa. Suljin portin perässäni ja huusin heipat jonka jälkeen Bella käänsi siron päänsä minua kohti ja hörähti matalasti. Tosin vein Bellalle vielä ruuat ja laitoin lapun ilmoitustaululle, että en siivonnut sen karsinaa tänään, sillä minulla oli menoa. Hain tallihuoneesta reppuni ja muut tavarat ja varmistin vielä että Bellan tavarat ovat paikoillaan ja lähdin ulos tallista hilpein askelin.

 


 - (C) Tiitu


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän miinus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2020 Kalliomäen Ratsutila - suntuubi.com